No, nyt on sitten herätty uuteen vuoteen. Päivärytmi melkein kohdallaan.  Viimeinen konvehtirasia heitetty rituaalinomaisesti roskiin (täysinäisenä), viimeiset glögit juotu pullon pohjalta.

Ei kuitenkaan juurikaan muutoksia elämässa.Vastasin kieltavästi elokuvakutsuun ja käytin sen ajan järjestelemällä DVD varastoani. Luokittelin sen aivan uuden järjestelmän mukaisesti (sain aivan uuden näkökannan elokuviini) ja olin oikein tyytyväinen tulokseen  tasan niin kauan kun hoksasin, että apua. Jos  filmien järjestäminen uudelleen on käsitykseni hauskasta vapaa-illasta, niin olisi ehkä aika löysätä pipoa. Haloo. Olenko autisti.

Mutta tyhjänpäiväisen elokuvan katsominen puolituttujen kanssa ei kiinnostanut. Haluan lisäaikaa pessimismille ja erakoitumiselle. Vähintään kuukauden. Nyt riittää, että tunnistan ongelman, sille ei vielä tarvitse tehdä mitään.

Työkaverilta meni hermot uuden vuoden kunniaksi ja antoi meidän muiden kuulla kunniansa ja yksityiskohtaisen  selostuksen mikä meissa kussakin mättää ja miksi juuri me ollaan ihan perseestä. Me siinä sitten kuunneltiin suu auki ja nikoteltiin.